Sotilas tuntematon kulkee

Ei muista mutta tuntee

Aamulla tulimeren

Kuumilla aalloilla keinuneen



Juurelle puun hän istuu

Kuvaa tyttönsä katselemaan

Silmiä se kirvelee

Kun on nähnyt liikaa



Mutta enemmän se koskee

Kun kotiin kirjoittaa



Niin kaunis on hiljaisuus

Ja kauniimpaa on kaipaus

Kun muistoissa hetken olla saa

Silmän isku on ikuisuus

Niin kaunis on hiljaisuus

Siellä jossain säilyy salaisuus

Sielu on surusta suunniltaan

Kun ei rakkainta nähdä saa



Hälle kerrottiin että kotiin

Pian kuljetaan kuka ties

Mutta muistoissaan hän jos tänne jää

Niin hän on hävinnyt mies



Hän tietää miltä se tuntuu

Kun hiljaisuuteen jää

Ja savuverhon sameaan huntuun

Kaikki entinen häviää



Mutta niin kauan kuin hän kulkee

Elämä jättää jälkiään



Niin kaunis on hiljaisuus…